I had a dream 35 years ago to make film. 
But those kind of things can`t be made after a decision or a plan. It needed years to do something else. To live. To feel pain. To get three marvelous children of my own. To almost loose oneself in the demands or grey life.
And then when the dream has meters of dust above- miracles start to happen.
It needed one great filmmaker to jump into my life and so much courage and a bit of craziness, too. But here it is. I am so honored and proud of it: My first and the Only one: Beyond  - a film made by Tim Andrews, me and my daughter being the crew.
https://vimeo.com/177729081
and story : ​http://timandrewsandfaraway.blogspot.fi/2016/07/beyond-with-mirja-paljakka.html

2018 the story part 1 ended at exhibition OVER HILLS AND SEAS 29.9- 28.10. 2018
​in partnership with Brighton Photo Fringe
at  Regency Town House, 13, Brunswick Square, Hove, East Sussex BN3 1EH, UK https://vimeo.com/287785768
https://timandrewsandfaraway.blogspot.com/2018/10/over-hills-and-seas-appreciation.html
​https://timandrewsandfaraway.blogspot.com/2018/10/over-hills-and-seas-reflection.html
​
I felt so honored to be one of those great photographers. 
Thank you Tim & my 'sisters and brothers ' in photography 

​This was more than a dream.

What does music of the forest feel like? Is it the wind blowing in our hair or the dark shadows staring at us before sunset?
Not exactly. A year ago I found a new way to see and hear it. It was an accident. One of those lucky ones that happens when one is ready. And I don't find it every time I go inside a forest - I still need some luck.

I found spiders- those masters whose work can be compared to the greatest composers, at least visually. It's almost like the spider webs are playing music.

This has completely changed how I see the landscape of a forest. The forest is a small world in itself, but in it, these webs are creating small worlds of their own.

More images to be seen in my:
dummy Blurb book here where you can oder it:
http://www.blurb.com/b/7333037-forest-music-photographs​

What do you see? Who are they? Or don't you see anything?
A lot of questions and there aren't any correct answers.
Is it all about imagination? No.
What I do know is that I haven't manipulated any.
This is pure documentation. I have photographed what I've seen and found
during 2015-2017 when walking around here in Finland.
All these are made by nature.

Abandoned | Hylätyt
2015-2017 ​ 
What we leave behind.
Unbelievable founds.
This first car was reported and saved for new car owner.
Someones rubbish can be a treasure too.
But too much to do.

Places 2014-2016Landscapes and details around Pirkanmaa

Kaunis kuolema | Tiny requiem 2015-2016
You never know when it starts- your own requiem.
Every day is a gift.
​And every year I seem to put more notes on my dark book.

Incomplete | Kesken 2015

This small dark series of mine is more or less
an inner view inside myself when days were shrinking me
​and clouds lived upon my head.

One eye of the photographer looks wide open into the eye of the viewfinder the other, closed looks into his own soul
- Henri Cartier Bresson-

Empty walls.
This house has been empty for years.
From now and then I walked nearby and stared at it and
finally I got courage enough to ask the neighbor
can I walk in and take some images there.
Why not, said he.
I took these.
It went a week and I walked back to continue
but guess what? It didn't exist anymore.
It has burnt down.
My biggest lesson for ever.
You must shoot now - later on everything can happen and things will change also visually.

Statement:
Inner Standstill | Pysähdyspaikkoja mielelle, 2013-2015
This project tells about places and sights where thoughts can have space. I have driven my car and walked plenty of kilometers all around my surroundings trying to see  and sense  familiar places with" fresh eye and look" - you know the feeling when you go to a new place and see everything so simple and fascinating. I have been hunting this same feeling but in the middle of  familiar places and landscapes  max about 30 km radius from home. It`s so easy to pass something you think you`ve seen.  At the same time I`ve  looked inside myself.
I think we need to stop from time to time and look around and look inside to see where we are going and what is the scenery in our mind map-and it`s too often  quite dark.
 Also it`s good  to stop for to give ourselves mind peace. That`s I have found from landcapes and my small places. Maybe not meaningful to nobody else but they have nurtured myself anyway. I hope in these stressful days of  our lives everyone could find his/her own peaceful place. Maybe it`s just right around the corner? You can`t find if you are not looking for. In my photos there are cordinates to those places. They are not any secret ones--just go with eyes  wide open.
_________________________________________________________________
 Pysähdyspaikkoja mielelle on kuvasarja näkymistä, joissa ajatus lepää ja saa tilaa.
Kuvasin Pirkanmaalla paikkoja ja näkymiä, jotka pysäyttivät ja kutsuivat esimerkiksi kesken tylsän automatkan. Katsoin tuttujakin ympäristöjä kuin suurennuslasin läpi, uudelleen ja uudelleen. Kävelin ja kuljin samoihin paikkoihin noin kolmen vuoden ajan. Aloin löytää uutta sitkeyden ansiosta. Vuodenajat vaihtuivat samoin valo. Maisema piirtyi joka kerta hieman erilaisena.
Tajusin, kuinka helppoa on olla näkemättä ja ihastumatta, kuinka helppoa on olla katsomatta samalla sisäänpäin ja olla näkemättä tuttua maisemaansa tuorein silmin.
Sieluaan tulee hoitaa, katsomalla hitaasti ja hiljaa. Katseen pysäyttäminen tuo mielenrauhaa.

​

At the edge of Garden thoughts | Puutarha-ajatuksia kolmelta kesältä
Three summers and humble steps with camera in my garden.
Observation: flower photography is much more difficult than it at first sight feels to.

Kukkien kauneus, vihreyden ja vehreyden kosketus -
en saa otetta kamerallani tästä kaikesta.
​Vain raapaisuja kauneuden pinnalla.

​My Album 2013
​Mirja Paljakka`s My ALBUM  is a personal photographical story about lonely
photos. Photos which have moved as printed in boxes from one home to
another not seeing daylight for a long time.
Until came the day they were found. 
Photos full of memories, not all good ones and personal inside hidden emotions are on my “table” now.
After years cut from their timeline they together make a new story to myself. Maybe to you , too.


Mirja Paljakan Albumi Elämäni palasia -teos koostuu kirjanmuotoisesta laatikosta, josta löytyy kokoelma kaksiosaisia  digitaalisesti yhdistettyjä valokuvia nuoruusvuosilta  ja lähimenneisyydestä. Kuvia, jotka eivät ole päässeet oman perheen albumiin eivätkä nuoruusmuistojen koonteihin  liimatuiksi vaan ovat jääneet välitilaan ajelehtimaan ns. laatikon pohjalle. Kuvat ovat kuitenkin sisältäneet jotain sellaista mielen rakennusainetta ja -pohdintaa, että niitä ei ole poiskaan voinut heittää. Ne ovat tunnemuistoja, näkymiä mielenmaisemiin ja alitajunnan piiloihin ja myös kohtaamisia. Kuvia, jotka mieli on pakottanut ottamaan vuosikymmeniä sitten ja nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt yhdistettyinä ne ovat saaneet uuden elämän ja kenties pienimuotoisia tarinoita kerrottavakseen. Kokoamme muistoja palasista valokuva-albumiimme. Mutta päiviemme kirjossa on mukana myös musta pekka. Se on päivä jolloin tapahtui jotain jonka haluamme painaa unohduksiin mutta joka nousee alitajunnan syövereistä silloin kun sitä vähiten odotamme.

"Ainakin minulle tekijänä valokuvani edustavat ihmisyyden monimuotoisuutta ja arvoituksellisuutta. En tiedä vieläkään, miksi ne olen ottanut-kuvauskohteet ja hetket  ovat vaan pakottaneet minut ottamaan esiin kameran ja ikuistamaan itsensä. Valokuva on välillä suuri arvoitus", aprikoi Paljakka teosalbuminsa äärellä.

Almost Invisible photo project
tells about ageing, being old and retired.
A project exhibited 2012-2013  in our photography group Arjen huoneet
exhibitions all around Pirkanmaa.


In Finnish
Valokuvasarja ”Melkein näkymätön” oli osa suurempaa ”Arjen huoneet” -valokuvaprojektia, jolla kuusi kuvaajaa esitti tamperelaista ajankuvaa. Projekti oli osa Valokuvakeskus Nykyajan 30-vuotista juhlavuotta ja satelliittinäyttelykokonaisuutta Pirkanmaan 5. Triennaalissa kesällä 2012 Tampereella.

Mirja Paljakan “MELKEIN NÄKYMÄTÖN” -kuvasarjassa peilataan ikäihmisten esineistön kautta vanhusten tuntoja. Kuvasarja on täynnä  yksinäisyyttä, mutta kuvaaja toivoo siitä löytyvän  huumoriakin.

“Kuvaamisprosessi lähtee taustoittamisesta ja tiedonkeruusta”, kertoo Mirja Paljakka. “Eläydyn projekteihini yleensä kuin näyttelijä, etsin kuvauspaikkoja kuin lavastaja ja haen tarinaani täydentäviä vaatteita kuin puvustaja. Minulle valokuvaaminen on elämänmittainen usean ammatin yhdistelmä, jossa saa nostaa kuva kuvalta esiin erilaisia taitoja sekä työ- ja elämänkokemusten mukanaan tuomia ajatuksia.” Vanhusaihe  on ollut Paljakan mielestä vaativa: “Vanhat haalistuneet värit, kivikatujen kylmän talvisen kumun ja mustan pimeyden pystyn ehkä loihtimaan. Haastavaa on välittää se loisto, se viisauden valo ja ikiaikaisuus, mikä elää  ikä-ihmisten katseissa. Työlästä on tavoittaa ajan ajaton kulku heidän lauseissaan.”

Kuvasarjaa “MELKEIN NÄKYMÄTÖN” sävyttää Mirja Paljakan omien mummu- ja taatakokemusten pohjalta syntyvien näkemysten lisäksi myös autenttinen ikäihmisten interiööri, josta asunnon isäntä ja emäntä ovat jo tulleet haudatuiksi. Kuvaaja yrittää haastaa itseään todistamaan, että näkemisen kautta on mahdollista kuvien avulla herättää henkiin menneen ajan kuulohavainnot kuin tuoksutkin.

Kuvasarjan tarkoitus on muistuttaa vanhuusvaiheen tärkeydestä, mutta kuvaaja itse on kokenut sen syvällisemmin: “Tämä oli enemmän kuin valokuvasarja - tästä tuli matka seuraavaan ikävaiheeseeni, hoitotestamenttisuunnitelma ja toivottavasti myös kuvieni kohtaajille pysäyttävä muistutus ajan rajallisuudesta ja olemassa olevien ihmissuhteiden hoitamisen tärkeydestä”, kuvailee Mirja Paljakka valokuvasarjaansa.

Kuvasarja oli esillä Galleria Koppelossa 2-15.7.2012  ja osa näky1 mm. katutiloissa 13.6-30.8 Siperian alueella itäisellä Pitkäkadulla(Plevnan tiiliseinä) ja Finlaysoninkujan sisääntulossa (Tamk) vitriineissä ja liikekeskuksen monitoreissa heinäkuun puoliväliin 2012 asti.
Lisätietoja: http://arjenhuoneet.weebly.com,  www.valokuvakeskusnykyaika.fi ja http://pirkanmaantriennaali.fi
Hanketta ovat tukeneet Tampereen ammattikorkeakoulu ja Pirkanmaan taidetoimikunta.